Pehmentämö

Pehmoillen ja möyhien, lämmitellen kylmää ja armotonta. Pehmoa kaipaa kiivas ja kiire. Hidastella neuvotaan, pysähtymään ja rajaamaan. Mieleni kaipaa pehmentävää pysähtymistä, vastaanottoa äkkijarrutuksessa. Turvatyynyä, omaa arjen pehmentämöä.

Pehmentämö Read More »

Sumusää ja tomuaavikko

Sumuun eksynyttä on vaikea paikantaa. Usva kulkee sumun kaverina, verhoksi asettuen. Mystinen ja kaukainen tomuaavikko. Tukahduttava ja kuiva. Pölyinen vaellus vailla kiintopisteitä. Kun surussa eksyy sumuun, voi huoletta antaa itkun tulla. Verhon taakse voi kätkeytyä rauhassa. Saa olla tuomiotta turta. Mitä onkaan eksyminen tomuaavikolle? Päämäärätön helvetillinen paahde, silmät tomua täynnä, mieli janoon nääntymäisillään. Sumusää on

Sumusää ja tomuaavikko Read More »

Aarteenetsintää

Kyyneleet valuivat virroiksi. Vuolaasti ne virtasivat reittejään haeskellen. Mikä tarkoitus niilläkin? Kastelevat joka kolkan, ihon kuivattavat mennessään. Jos lähtisi virtoja seuraamaan, mutkittelevia uomia mukaillen. Loppuisiko reitti kesken? Odottaisiko perillä aarre? Kyyneleiden vuodatus, johtaisikin aarteenetsintään. Puhdistaen jotakin syvältä. Johdattaen salaisen äärelle.

Aarteenetsintää Read More »

Aikamatkalla

Aikamatkalla täällä kaikki ollaan. Sydän ottaa osumia, sielu tekee solmujaan, kaikki ulkoinen hakee loputonta hyväksyntää. Määränpäätä ei aikamatkalla ole. Jos matkataan ajassa eteen tai taa, liikutaan muistoissa tai kuvitelmissa. Tässä ja nyt on aikamatkan ainoa määränpää. Se on juuri tämä paikka, olemme jo perillä. Se on tämän päivän klisee ja iankaikkinen totuus.

Aikamatkalla Read More »

Piste.

Se on loppu. Siitä alkaa uusi alku. Se on välimaasto, raja. Lopulta vain ohikiitävä hetki elämässä. Tärkeä hetki. Tärkeä välimaasto viipyillä. Tee siihen tila, ota aikaa. Rakenna sille maja. Sisusta maja ajan hengen mukaisesti. Asuta majaa. Anna tämän pisteen näyttää sisältöään. Anna sen hakea muotoaan ja asettua. Kun se on saanut asettua taloksi ja tuntee

Piste. Read More »

Joulua kohti…

Niin oli ennen kaikki paremmin. Jouluna oli aina lunta. Siis paljon lunta. Ei tarvinnut joulupukin miettiä auton lainaamista. Ja joulupukki näytti aidolta, ei muovisilta tekoparta-Coca Cola –pukilta. Laatikot oli todellakin ”meidän äidin tekemiä”, ei Saarioisten satojen äitien. Joulusauna oli ehdoton, vaan nykyisin ei saunaa joka kaupunkikodista löydy. Joulukuusen ympärillä leikittiin piirileikkejä. En edes muista milloin

Joulua kohti… Read More »

Päivän mauste

    Minkä mausteen valitset soppaasi tänään? Mikä mauste itse olisit? Jotain mietoa, tuttua ja turvallista? Vaiko pippurista? Elämän suolaa? Ruususuolaa, tuoksuja kaipaillen?   Vaiko curry, mielipiteitä jakamaan? Chiliä tulistuttamaan, huutomerkkiä korostamaan? Johdattaisi paluun maitolasin ääreen tyyntymään.   Olisiko puhtaus ja raikkaus, yrttien aitous tämän päivän mausteesi? Vai sokeri? Oi miten kielletty, suorastaan vaarallinen. Koukuttava,

Päivän mauste Read More »

Kuinka sietää sietämätöntä?

Tänään on kulunut 15 vuotta päivästä, jolla on ollut elämääni eniten sellaista valtaa, johon en ole voinut vaikuttaa. Olin tuolloin 16-vuotias, kun isäni joutui vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen, kohtalokkain seurauksin. Hän oli useita viikkoja koomassa, jonka aikana oli koko ajan läsnä pelko siitä, jääkö hän henkiin ja jos, niin minkälaisessa kunnossa. Vaikeinta oli odottaminen epätietoisessa tilassa, vailla

Kuinka sietää sietämätöntä? Read More »

Kuinka jäsentää ahdistavaa ajatuskaaosta?

”Jos tietäisin kuolevani huomenna, vaikeinta olisi päästä yli traagisesta pelosta ja surusta. Voinko tehdä sen eteen jotain, että tietäisin jonkun huolehtivan hänestä. Kuka häntä voisi ymmärtää. Sieluni vaeltaa aakeaa, laakeaa, korkeaa, vehreää, vesistöistä kauneutta, jotta kykenisin hengittämään asian äärellä. Kunpa joku olisi rohkea ja uskaltaisi koskettaa, katsoa silmiin ja pitää kädestä, antaa äidillistä turvaa ja

Kuinka jäsentää ahdistavaa ajatuskaaosta? Read More »

Ei niin pientä tekoa, jota ei kannattaisi omaishoitajan kohtaamiseksi tehdä…

MYÖTÄTUNTO ”Myötätunto. Työtä vaatii tuo tunto. Tunto tunnistaa, tarttua ja toimia. Se on myötäelämisen taitoa, arvostusta ja kunnioitusta aitoa. Kun tämä työtä ja myötä vaativa tunto tunnetaan, syntyy jotain uutta ja hyvää, nimittäin myötäintoa syvää. Myötäinto ei vaadikaan enää suurta ponnistelua ja työtä, se on palkinto ja tulos, kun tunnetaan tuo työtä ja myötä vaativa

Ei niin pientä tekoa, jota ei kannattaisi omaishoitajan kohtaamiseksi tehdä… Read More »

Scroll to Top